Raaseporin kieliohjelma

Mielipidekirjoitus, julkaistu Kirkkonummen Sanomissa 29.6.2014:

Raaseporin kieliohjelma

Helsingin Sanomat julkaisi 12.6. palstallaan ”HS 50 vuotta sitten” vuoden 1963 opetussuunnitelma-komitean mietinnön, jonka mukaan olisi parempi, että oppilas saavuttaisi yhden kielen käyttökelpoisen taidon sen sijaan, että oppilas osaisi pintapuolisesti kahta kieltä. Komitean mukaan opintojen tulisi alkaa kolmannelta luokalta. Komitea myös korosti englannin kielen tärkeyttä. Näin siis yli 50 vuotta sitten.

Raaseporissa tietyt tahot tuntevat tarvetta palata vielä komiteamietintöä varhaisempaankin aikaan. RKP sivistyslautakunnan puheenjohtajan Filip Björklöfin johdolla vaatii kaikille suomenkielisille lapsille A1-kieleksi ruotsia ja evää näiltä mahdollisuuden valita sen sijaan A1-kieleksi maailmankielen, englannin.

Kaksikielisessä kunnassa, kuten Raasepori on toki tarvetta ruotsin kielen osaamiselle, mutta kielipuolue RKP ei anna suomenkielisille perheille ja lapsille oikeutta valita itse kieltänsä. Demokratian tärkein asia on valinnanvapaus. RKP vetoaa usein tasaarvoon, koska heidän on opiskeltava A1-kielenä suomea. Tilanne ei kuitenkaan ole vertailukelpoinen, koska valtava enemmistö suomalaisista puhuu äidinkielenään suomea.

Sekä perustus- että perusopetuslain kirjaimen ja hengen mukaista on tasa-arvoon pyrkimisen lisäksi kohtuullisuus, mikä ei Raaseporin suunnitelmassa toteudu. Mikäli raaseporilainen ruotsinkielinen nuori aikoo menestyä maassamme myös kapean ruotsinkielisen rannikkovyöhykkeen ulkopuolella, on hänen osattava suomea.

Usein Raaseporissa ja erityisesti Karjaalla ja Tammisaaressa vierailevana olen todennut nuorison puhuvan pääosin auttamattoman huonoa suomea. Kieliriidan lietsomisen sijaan tulisi ajatella sitä, mikä on lapsille ja nuorille ja heidän mukanaan koko Suomelle edullista, hyödyllistä ja tarpeellista tulevaisuutta ajatellen. Maamme elää viennistä ja maailman valtakielien osaaminen on luvattoman heikkoa. Kaksikielisissä ja ruotsinkielisissä kunnissa maassamme on valitettavan yleistä, että suomenkielisten kielelliset, kulttuuriset ja sivistykselliset tarpeet sivuutetaan.

Kielirauhakomitea esitti jo vuonna 1945, että tällaisissa kunnissa ruotsinkielisten oikeuksia valvoisi Folktinget ja suomenkielisten vastaavasti Suomalaisuuden Liitto. Näin ei tapahtunut. Perustuslain mukaan ”julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan.”

Kunnissa, joissa RKP:llä on suuri kannatus on myös virkamieskunta usein ruotsinkielistä. Tällöin helposti menee puurot ja vellit sekaisin ja RKP käyttää virkamieskuntaa kilpenään ajaessaan kielipolitiikkaansa. Liian läheinen yhteistyö RKP:n ja virkamiesten välillä ei ole hyvän hallintotavan mukaista, eikä se myöskään edesauta poliittiseen päätöksentekoon tarpeellista läpinäkyvyyden toteutumista. RKP ei koskaan tunnusta tekevänsä poliittisia päätöksiä kielipoliittisin perustein, vaan pyrkii aina perustelemaan päätöksensä muihin syihin vetoamalla.

Muiden esittäessä omia vaihtoehtojaan vetoaa RKP aina muiden puolueiden tekevän kielipolitiikkaa. En näe mitään järkiperustetta sille, että kansalaisen valinnanvapautta karsittaisiin RKP:n yksipuolisen kieliohjelman tukemiseksi. Ruotsinkielen varhain aloitetut opinnot tukevat RKP:n mukaan muiden kielien oppimista. Väite on mielestäni täysin epälooginen, sillä maailman valtakielen oppimista tukee parhaiten kyseisen kielen opiskelu.

Suomella ei ole varaa haaskata vähiä resurssejaan ns. tukikielien oppimiseen, vaan paukut on suunnattava itse asiaan. Yhtenä perusteenaan Raaseporin RKP käyttää perustetta, että olisi ”tarve yhdenmukaistaa
kieliohjelmaa”. Mitä tämä tarkoittaa? Globalisoituvassa maailmassa Suomenkin muuttuessa yhä kansainvälisemmäksi on tällaisen perusteen esittäminen pakoilu jonkinlaiseen ruotsinkieliseen Impivaaraan.

Perussuomalaisten Uudenmaan piirin puheenjohtajana ja puoluehallituksen jäsenenä en voi hyväksyä kaavailtua A1-kielen opetusohjelmaa. Valinnanvapauden riistävä malli on täysin ristiriitainen tarkasteltaessa
Opetushallituksen linjauksia. Opetushallituksen linjauksen mukaan kuntien tulisi tukea koulujen mahdollisuuksia tarjota erilaisia kielivalintoja ja kannustaa erilaisiin kieliyhdistelmiin.

Meidän tulisi pyrkiä luomaan elävä kaksikielisyys, joka perustuisi vapaaehtoisuuteen ei pakkoon.

PEKKA M. SINISALO,
Perussuomalaisten Uudenmaan piirin puheenjohtaja, Puoluehallituksen jäsen